#Helmet-lukuhaaste - Helmikuu

Helmikuu on ollut ikävän lauha, enkä ole päässyt suunnitelmieni mukaan luistelemaan Näsijärven jäille. Mikä sen parempi lohtu, kuin kirja ja pannukaupalla teetä? Alla oleva listaus vei minut muun muassa ranskalaiseen uimahalliin, maagiseen Lontooseen ja absoluuttisen steriiliin huoneeseen - helmikuun #helmet, olkaa hyvä!

Kansikuvat: Goodreads

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan

Finlandia-palkintoehdokas (2010). Akateemisen kirjakaupan myydyin esikoisteos (2010). Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto (2010). Slovakian arvostetuimman Anasoft litera -kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus (2012). 27 eli kuolema tekee taiteilijan on niin vaikutusvaltainen romaani, että se aiheutti muutoksia sekä Finlandia- että Anasoft litera -palkintojen sääntöihin: nykyään niihin hyväksytään ei-suomalaisen tai jollain muulla kielellä kuin slovakiksi kirjoitettuja ehdokkaita.

Romaani oli raivostuttava, mutta loistava. En voinut sietää yhtäkään näkökulmahenkilöä, inhosin juonta, vihasin miljöitä ja halusin heittää teoksen seinään useammin kuin kerran. Ikäväkseni en kykene haukkumaan, vaan ylistämään sitä: Salmela on huikean taitava kirjoittaja ja tarinassa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa. Kävi vaan niin, että ainekset nostattavat verenpaineen vaarallisiin lukemiin. Lue tämä, mikäli etsit rauhan rikkovaa lukemista.

6. Rakkausromaani

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Vaikka Kissani Jugoslavian voisi sijoittaa hyvinkin moneen haastekohtaan, päätin sijoittaa sen rakkausromaaniksi. Halusin valita kohtaan teoksen, joka ei ole itsestäänselvin valinta: teoksen, jossa rakkaus ei ole juonen kantava voima, ja joka ei välttämättä edes ole onnellinen kertomus.

Statovci kirjoittaa rinnakkain kahta rakkaustarinaa: albaanityttö Eminen ja hänen poikansa Bekimin kertomukset liikkuvat eri ajoissa, eri paikoissa ja erilaisen rakkauden ympärillä. Heitä molempia sitovat yhteisöjensä normit - Eminen avioliitto on järjestetty, Bekim joutuu piilottelemaan homoseksuaalisuuttaan. Silti kumpikin heistä tekee parhaansa pärjätäkseen maailmassa, joka ei tahdo kohdella heitä hyvin. Rakkaus ei välttämättä koskaan syty - sen sijaan kodin ylläpito, toisen ylläpito, yksi rakkaudentunnustus ja ero, arki ovat se, mihin kiinnittäydytään.

Hieno, vaikuttava proosateos!

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

Kore Yamazaki: Velhon morsian (osat 1-8)

Kävin Lontoossa vuoden 2017 keväällä ja kaipuu sinne iskee säännöllisin väliajoin. Ehdin tuolloin viettää kaupungissa vaivaiset neljä päivää.

Osittain kaipuuta paikkaamaan ja osittain ikävöintinä japanilaiseen mangaan päätin vihdoinkin lukea Velhon morsiamen. Sarja jatkuu yhä Japanissa ja tähän mennessä en ole saanut kahdeksaa osaa enempää lainaan.

Sarja kertoo Chise-tytöstä ja hänet ostaneesta puoli-ihmisestä Eliasista. Elämänhalunsa lähes menettänyt Chise on Sleigh Beggy, maaginen olento, jonka voimia on vaikea kontrolloida. Elias, velho, ottaa tytön oppilaakseen ja pyrkii avustamaan tätä magiansa käytön ja kontrolloinnin kanssa. Päähenkilöiden välille kehittyy kiintymyssuhde, joka kasvaa omalaatuiseksi rakkaudeksi.

Velhon morsiamen maailma on sekoitus todellista ja maagista Englantia. Chise ja Elias asuvat maaseudulla, josta on yhteydet Lontooseen. Sarjan aikana pääkaupungissa vieraillaan useaan otteeseen. Koko teos rakentuu pitkälti sovelletulle brittiläiselle mytologialle ja sen estetiikka on perienglantilainen.

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Bastien Vivès: A Taste of Chlorine

Todella kaunis sarjakuvaromaani. Törmäsin kirjaan Metson sarjakuvahyllyllä, jonka selailen säännöllisesti läpi. Kirja valikoitui mukaan upean kansikuvansa perusteella: sen vahva turkoosi värikenttä ja luonnosmaisen yksinkertaiset henkilöhahmot vetivät puoleensa.

Kesti hetki huomata A Taste of Chlorinen erikoinen piirre. Se on sarjakuva, joka ei käytä yhtäkään ääniefektiä. Sen sijaan kaikki ääni esitetään kuvissa: veden loiskeessa, roiskeissa, suihkun kovassa vesivirrassa, hengityskuvauksissa. Vivèsin kyky kuvata sanattomasti sekä ääntä että henkilöiden välistä kommunikointia on hienovarainen, mutta äärimmäisen taitava. Suuri suositus uimisesta, sarjakuvaromaaneista ja pienistä kertomuksista pitäville! Englannin kielen taitoakaan ei juuri tarvita, sillä dialogia on yhteensä noin 1 A4-arkin verran, jos sitäkään ;)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

Ameriie (toim.): Because You Love to Hate Me. 13 Tales of Villainy

Lukukaaoksessa Metson hyllystä napattu antologia, jossa angloamerikkalaisten kirjailijoiden pahisnovellit yhdistyvät kirjatubettajien kommentaariteksteihin. Poimin teoksen mukaani kahdesta syystä: OMG, pahiksia! OMG, Victoria Schwab!

Idea on mainio, mutta toteutus ontuu. Suurin osa novelleista käsittelee antagonisti-aihettaan lähes ala-asteystävällisesti. Kohdeyleisöongelman lisäksi tubetusteksteistä paistaa liikaa läpi huolimaton mediumhyppy: reaktiovideo tekstilajina ei ikävä kyllä toimi kirjan sivuilla. Kenties kokonaisuus olisi toiminut paremmin aikakauslehtityyppisenä lukemistona (kesä-Koululaiset!).

36. Kirjassa ollaan yksin

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

The Sipsikirja.

Hieman samoin kuin Salmelan romaanissa, myös Savonlahden teoksessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Se on tietoisesti turhista, paikallaan junnaavista aiheista ja lukemattomista yhdentekevistä yksityiskohdista koostettu kertomus eräästä naisesta, joka etsii itseään makaamalla parvekkeellaan kuuntelemassa Linnanmäen ääniä ja hiipimässä huppu päässä Alepaan ostamaan sipsejä ja dippiä.

Turhuudesta, tylsyydestä ja ihan-samasta kutoutuu teos, joka voisi olla milleniaalien chick litiä. Lopulta elämä on juuri tätä: yksityiskohdasta toiseen, samassa pyörässä, minkään muuttumatta. Ahdistus, masennus ja ihmissuhdeongelmat tekevät teoksesta tummemman kuin perinteinen chick lit glamourineen ja naapurinpoikineen. Haluaisin mielelläni lukea lisää tällaista, paremmin nykymaailman kolmekymppisen elämänkatsomusta peilaavaa viihdekirjallisuutta, jossa ei päädytä mihinkään eikä kenenkään kanssa.

(Sour cream & onion -sipsit ovat muuten yliarvostettuja.)

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

M.K. England: The Disasters

Valitsin tähän haastekohtaan kirjan, jonka juoni ei nojaudu transsukupuolisuuteen, vaan jossa se on osa jokapäiväistä elämää. The Disastersin transtyttö Zi on tasa-arvoinen, jopa ratkaiseva jäsen ryhmässä teinejä, jotka joutuvat selviytymään avaruudessa lainsuojattomina. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa transsukupuolisuuteen suhtaudutaan pääosin myönteisesti. Ainoastaan eräs keskustelu paljastaa, että Zin kotimaassa Kazakstanissa yhä vaaditaan vanhanaikainen, fyysiseen sukupuoleen perustuva henkilötodistus. Tieto otetaan vastaan epäuskoisesti: vieläkö jossain tehdään noin?

The Disasters on lukemisen arvoinen avaruusooppera kenelle tahansa nopean toiminnan, quirkyn sanailun ja badassien kaveriporukoiden ystäville.

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika: runoja

Pidin Lehdon runoteosta silmällä ehkä viikon, kunnes se ilmestyi Bookbeatiin luettavaksi. Tämä taisi olla virallisesti ensimmäinen puhelimen näytöltä lukemani e-kirja.

Kenties osittain formaatin vuoksi runot tuntuivat välillä hieman kummallisesti asetelluilta. Osa teksteistä katkesi ikävästi seuraavalle sivulle, jolloin sanat lakkasivat usein virtaamasta. Aiheensa puolesta kiinnostava, kenties hieman liian moniulotteinen kertova runokokoelma. Pelkästä kuplapojan maailmasta olisi mielestäni saanut jo riittävän suuren kertomuksen.


Mitä sinä luit helmikuussa? Juhlistitko #lukukaaos-tapahtumaa? Entä Lainan päivää? Kommentoi alle!

Jumalten kanssa juhlimassa,
Neo