Tekstin hurma

Vuonna 2018 olen lukenut yhteensä 122 kirjaa. Ennätystahtiani selittävät lukuun sisälletyt genret: mukana on muun muassa kuvakirjoja, sarjakuvia, runokokoelmia, näytelmiä, säeromaaneja ja novelleja. Pisin kirja, jonka luin, oli 781 ja lyhin 24 sivua pitkä. Joukossa on myös uusi formaattivaltaus: kaksi teosta on kuunneltu Bookbeat-äänikirjasovelluksella. Listoilla on kirjoja, jotka tekivät minuun vaikutuksen. Ne ovat naurattaneet, itkettäneet, raivostuttaneet ja ihastuttaneet. Voimakkaiden tunteiden lisäksi teokset ovat panneet minut ajattelemaan, kyseenalaistamaan ajatteluani ja laajentamaan maailmankuvaani. Olen tutustunut uusiin kulttuureihin, elämäntapoihin ja mitä mielenkiintoisimpiin henkilöhahmoihin ja maailmoihin. Olen lukenut eniten young adult -kirjallisuutta (YA) ja sarjakuvia. Nämä genret ovat vahvasti esillä listoillani. Myös diverse books -aate näkyy listoille päätyneissä kirjoissa. Sarjakuvat 1. Kurtis J. Wiebe - Rat Queens 2.  Stjepan Šejić - Sunstone 3.

Black Friday -ostosbakkanaali on ohi, joululahjaostoskampanjat jatkuvat. Haluaisinkin kirjoittaa ajatuksiani kirjallisuusharrastuksen kulutusvaikutuksista ja niiden ilmastoystävällisyydestä. On hyvä pysähtyä ja pohtia, onko kirjapaketti sittenkään se puhtaimman omantunnon lahja. Tämä blogiteksti perustuu omaan kokemukseen ja visiointiin, eikä nojaudu tuntemaani tutkimukseen. Ulkomailta rahdattu massapokkari - kaiken pahan kiteytymä? Tilaan suuren osan lukemistani kirjoista joko pohjoismaisen Adlibriksen tai iso-britannialaisen Book Depositoryn kautta. Eniten lukemani YA-genre ( young adult literature ) vaikuttaa suosivan pehmeäkantista pokkariformaattia - valinta lienee tehty kohderyhmän taloutta ajatellen. Hieman päälle tai alle kymmenen euroa maksava kirja on helppo tilata heti, kun sitä on hypetetty riittävästi sosiaalisen median kirjakanavissa. Kulutuskysymys numero 1. Tiedätkö, kuinka monta kirjaa olet tilannut vuoden aikana? Kulutuskysymys numero 2. Miksi et suos

Ylen toimittaja Minna Joenniemen artikkeli  kirjastosuhteesta saa hymyilemään. Kyllä, olen syyllinen myöhästyneisiin lainoihin. Kyllä, olen syyllinen nostalgiseen kirjastomuisteluun. Ja kyllä, tämä on minun kirjastotarinani täältä Tampereelta. Kummallinen olento Lähiökirjasto, jossa kasvoin, on kummallinen olento. Sen on suunnitellut eräs kuuluisa arkkitehtipariskunta. 2000-luvun alussa siellä saattoi pelata muumiaiheisia tietokonepelejä. Siellä on mielestäni kaupungin komein musiikkiosasto. Sitä hallitsee suihkulähde. Siellä eletään kymmenillä eri kielillä. Sen takapihalla on ihana auringonottopaikka ja salaiset portaat. Osaan vieläkin kertoa, missä Tiikeri Luukas sen hyllyissä sijaitsee ja osoittaa käsillä, kuinka paljon hyllytilaa Merja Jalon Nummelan ponitallit veivät. Jos tunnistat itsesi, lähiökirjastoni työntekijä: kiitos tästä kaikesta. Tulen taas käymään! Isona haluan ottaa lavan kuin Juhani Kirjastorakennusten sisällä on lukemattomia ihmisiä, joiden k

Kummituksia! Karmeita ihmisiä! Kolisevia kauhutaloja! Great Old Ones! Yöpöydän kirjat  -blogin järjestämän  Halloweenlukuhaasteen säännöt olivat selvät: lue lokakuussa mitä tahansa kauheaa. Genrenä ei ollut pakko olla kauhu tai psykologinen trilleri, vaan myös dystopiat, dekkarit ja muut ei-niin-mukavien-aiheiden lajit sopivat mukaan. Omalle listalleni valikoituikin lasten tietokirjaklassikko, sarja novelleja, kaksi kotimaista nuorten fantasiakirjaa sekä sarjakuvaklassikoita. Osallistuin haasteeseen nyt ensimmäistä kertaa. Noidan käsikirja Olen liian vanha pelästymään leijuvaa veristä irtopäätä, mutta Noidan käsikirjan sivuilla oli siitä huolimatta rutkasti värisyttäviä kuvia ja kertomuksia. Esimerkiksi kuvaukset kannibalismista, erilaisista vampyyrilajeista ja hämäristä kummitustapauksista nostattivat ihokarvat juuri sopivasti pystyyn. Kulttimaineinen kirja ei pettänyt, vaikka luin sen nyt ensimmäistä kertaa. Jos olisin lapsi, lienisin suhtautunut kirjaan kuten eräs tutt

Kirjamessukrapula kesti Turusta kotiuduttua useita päiviä. Vierailin Turun messuilla ensimmäistä kertaa, ja se tuntui. Yksipäiväisen messuvierailuni saalis jäi harmikseni yllättävän laihaksi. Olin kirjoittanut vastoin tapojani ostoslistan sellaisista kirjoista, jotka olisin reissulta halunnut tuoda kotiini. Kari Hotakaisen kirjoittamaa Kimi Räikkösen elämäkertaa lukuun ottamatta en löytänyt ainuttakaan listani kirjaa. Väkisin ajattelin, että nuorten lukemisesta lienee turha puhua, kun tuoretta kotimaista nuortenkirjallisuutta on näin vaikea löytää. Missä olitte, Kuura ja Nefrin tytär ? Mukaani tarttuivat (osittain Turun Akateemisesta kirjakaupasta): Holly Bourne - Are We All Lemmings & Snowflakes? Tove Jansson - Viesti Tove Jansson - Kunniallinen petkuttaja Tove Jansson - Kesäkirja Tove Jansson - Kuvanveistäjän tytär Pasi Luhtaniemi - Kohti uutta kirjaa Elina Nieminen - Late Bloomers - Short stories of people overachieving without achieving Elina

Hei, olen Neo. Tämä on Tekstin hurma -blogi. Olen 24-vuotias kirjallisuustieteen opiskelija. Blogini nimi on pihistetty tutkija Roland Barthesin samannimisestä teoksesta. Hurma  vie lukijalta jalat alta, luo mielihyvää ja ekstaattista onnea tekstistä itsestään. En pyydä teitä loikkaamaan matkaani aivan yhtä innokkaasti - pieni utelias vilkaisu riittää. Blogin tarkoitus on toimia alustana kirjallisuusharrastukseni dokumentoinnille. Älkää pelästykö, en ole aina näin kuiva; tulevaisuudessa haluaisin kirjoittaa ainakin - kirjamessuista ja muista kirjallisuustapahtumista - kuukausittaisista kirjahankinnoistani - viimeisimmistä lukukokemuksista - kirjastojen taiasta - ja ehkä ihan hieman myös akateemisesta maailmasta. Tervetuloa, hyvää matkaa. - Neo