Lukemisen ekologisuudesta

Black Friday -ostosbakkanaali on ohi, joululahjaostoskampanjat jatkuvat. Haluaisinkin kirjoittaa ajatuksiani kirjallisuusharrastuksen kulutusvaikutuksista ja niiden ilmastoystävällisyydestä. On hyvä pysähtyä ja pohtia, onko kirjapaketti sittenkään se puhtaimman omantunnon lahja. Tämä blogiteksti perustuu omaan kokemukseen ja visiointiin, eikä nojaudu tuntemaani tutkimukseen.

Ulkomailta rahdattu massapokkari - kaiken pahan kiteytymä?

Tilaan suuren osan lukemistani kirjoista joko pohjoismaisen Adlibriksen tai iso-britannialaisen Book Depositoryn kautta. Eniten lukemani YA-genre (young adult literature) vaikuttaa suosivan pehmeäkantista pokkariformaattia - valinta lienee tehty kohderyhmän taloutta ajatellen. Hieman päälle tai alle kymmenen euroa maksava kirja on helppo tilata heti, kun sitä on hypetetty riittävästi sosiaalisen median kirjakanavissa.

Kulutuskysymys numero 1.

Tiedätkö, kuinka monta kirjaa olet tilannut vuoden aikana?

Kulutuskysymys numero 2.

Miksi et suosi kivijalkakirjakauppoja?

En pysty vastaamaan kumpaankaan kysymykseen tyydyttävästi. Erityisesti kivijalkakirjakauppojen suosiminen aiheuttaa huonon omantunnon: niin, miksi en? Miksi ilahdun kaupunkiini avautuneesta uudesta kirjakaupasta, mutta en ole vieläkään käynyt siellä? Miksi en selvitä, onko suomalaisia kirjaverkkokauppoja olemassa? Miksi en valitse ympäristöystävällisintä toimitusvaihtoehtoa?

Haluaisin lukea tutkimustietoa, millainen päästöero yksittäisten pahviin tai kuplamuovikuoreen pakattujen verkkokauppalähetysten ja kirjakauppojen tilaamien suurten kirjaerien välillä on. Selviävätkö Suomalainen kirjakauppa, Akateeminen ja muut alan toimijat pienemmällä hiilijalanjäljellä? Voinko minä vaikuttaa?

Uudet formaatit pelastavat?

Olen omituinen lukija. Arvostan ääni- ja sähkökirjoja, enkä pidä niitä millään tavoin uhkana perinteiselle painetulle kirjalle. En ole harmikseni oppinut lukemaan kumpaakaan formaattia. On raivostuttavaa tiedostaa, että kaikki kirjahyllyäni varten kaadetut puut - siis aukot maapallon hiilinieluissa - olisi voitu säästää, mikäli olisin valinnut aineettoman julkaisuformaatin.

Toivoisin, että jokainen kirja, joka tällä maapallolla painetaan, painettaisiin tulevaisuudessa metsäkatokompensoidulle paperille. Tukisin mielelläni jonkinlaista aloitetta, jolla tämä toteutettaisiin kustantamojen, kirjapainojen ja muiden alan toimijoiden yhteistyössä. En haluaisi luopua fyysisestä kirjasta - läpinäkyvällä, ympäristöystävällisellä valmistus- ja hävitysprosessilla rakas esine voitaisiin säilyttää myös rumimmassa tulevaisuudessa.

Yllätyksenä voisimme vaikka piilottaa kirjapapereihin kasvien siemeniä, jotka itäisivät, jos biohajoamiskelpoiseksi suunnitellun kirjan voisi kierrättää biojätteenä! Kuvitelkaa maailma, jossa kirjoista kasvaisi kuollessaan uusia puita, joista jalostettaisiin uusia kirjoja!

Kulutuskysymys numero 3.

Mistä fyysisen kirjan voisi valmistaa, jos paperiteollisuus katoaisi esimerkiksi kuivuuden tai metsäkadon vuoksi?

Ilmastosyntisen terveiset kirjallisuustapahtumille

Me haluamme lukea vielä tulevaisuudessakin.

Haluamme lukea eri tavoin, eri laitteilla ja eri aisteihin tukeutuen.

Haluamme, että myös meidän jälkeemme voidaan lukea.

Suuri osa niistä kirjallisuustapahtumista, joissa olen ollut paikalla, järjestetään vähintään osittain vapaaehtoistyövoiman avulla. Etenkin coniskenessä työskennellessäni olen tottunut yhteistyön välttämättömyyteen. Coneja ei olisi olemassa ilman vapaaehtoisia.

Conien hengessä: tehdään yhteistyötä ja pidetään meille tärkeitä asioita hengissä. Tehdään konkreettisesti töitä myös varsinaisen tapahtuman ulkopuolella. Tehdään ympäristösuunnitelmia. Sanoudutaan selkeästi irti haitallisista käytännöistä. Tuetaan muita alan toimijoita pyrkimään samaan. Ollaan hieman hulluja ja kehitetään uutta.

Täydellistä pienempikin muutos on hyvä: lupaan ensi vuonna laskea, kuinka monta kirjaa hankin, ja pohtia, saisiko saman teoksen kivijalkakirjakaupasta - tai riittäisikö sen lainaaminen kirjastosta.

- Neo