#Helmet-lukuhaaste - Maaliskuu

Maaliskuu! Kevät tulee! Vihdoinkin!

Pyöräretki- ja terassikelejä odotellessa ehdin lukea runsaasti. Tässä kuussa suuri osa lukemistani kirjoista ei sijoittunut #helmet-haasteeseen: erityisesti harmitti, ettei Taantuvan tasa-arvon kirkko (toim. Anni Tsokkinen) sopinut haastekohtiin. Palaan teokseen tulevaisuuden postauksissa ;)

Tässä kuitenkin maaliskuun #helmet, ole hyvä!

Kansikuvat: Goodreads

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Olen oikeastaan hämmästynyt, ettei Taivaslaulu ole voittanut Finlandia-palkintoa. Vaikka vastassa oli runsaasti huimaa proosaa (shoutout J-P Koskisen Ystäväni Rasputinille!), Rauhalan kieli ja kertomus olisivat tunnustuksen ansainneet. Lyyrisyys ja tuulen tunne yhdistyvät raskaaseen, raastavaan aiheeseen upealla tavalla.

Vaikka romaani keskittyykin erityisesti Viljan elämään ja hänen asemaansa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, se kommentoi hienosti myös Aleksin, sivuun pannun isän asemaa ja roolia. Voisi sanoa, että Taivaslaulu käsittelee ihmisen asemaa tässä uskonnollisen liikkeen sisäisessä pienoisyhteiskunnassa.

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Pirkko Saisio: Homo!

Pirkko Saisio hämmentää minua. Hän on hyvin voimakas henkilö, joka tuntuu jakavan keskustelijoiden mielipiteet hyvinkin tehokkaasti.

Sama hämmennys kasvoi, voimistui ja karnevalisoitui Homossa. Näytelmäkäsikirjoitus kommentoi homoseksuaalisuutta Suomessa seuraamalla uskonnollista päiviräsäsmäistä pariskuntaa, heidän tytärtään ja kahta nuorta miestä. Päähenkilökaarti sotkeutuu sekä suhteissa että arvoissa toisiinsa, eikä lopulta maailmassa, jossa seikkailevat niin Tom (entinen of Finland), Hitler, Stalin kuin Mikkelin piispakin, ole päätä eikä häntää.

Hämmennyksestä tulee hilpeyttä, lopulta hihkuvaa riemua: mikä lukukokemus! Mikä ihana farssi!

28. Kirjan kannessa on kuu

Laura Ertimo ja Satu Kontinen: Yö - Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista

Kuutulkintani on hyvin vapaa: Yö-sanan ö, hopeinen möllykkä. Kirja on ollut minulla kesken vuodesta 2016 - siis ostamisesta asti. Hidas lukutahti johtuu kirjan yllättävän raskaasta sisällöstä: informatiivinen, tieteelliseen tutkimukseen nojautuva teksti ja virtuoosimainen, suunnattoman yksityiskohtainen kuvitus ottavat aikaa.

Lämmin suositus yöpöytäkirjaksi tai henkilölle, joka uskoo sanontaan "totuus on tarua ihmeellisempää".

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

Dacre Stoker & J. D. Barker: Dracul

Goottilaisen kauhukirjallisuuden kuninkaan Bram Stokerin lapsenlapsi Dacren versio, eräänlainen Draculan esiosa, sijoittuu emoteoksensa tavoin viktoriaaniselle ajalle. Englannin sijaan miljöönä on Irlanti, mutta läsnä ovat kaikki gotiikan tunnusmerkit.

Minulla on heikko kohta dramaattiseen, elämää ja kuolemaa kivuliaasti syleilevään ilmaisuun. Pidättyväisyys, joka vallitsi viktoriaanisella aikakaudella, purkautuu ihastuttavina, sydäntä ja sielua raastavina henkilöhahmoina: Dracul on täynnä heitä.

Joka kerta kun luen jotakin tälle aikakaudelle sijoittuvaa, aivan erityisesti goottilaista kirjallisuutta, en voi kuin toivoa olevani osa tätä maailmaa. (Vaikka todellisuudessa viktoriaanisuus tarkoittaisi minulle kouluttamattomuutta, aikaista äitiyttä ja todennäköisesti aikaista kuolemaa.)

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

J.K. Rowling: Harry Potter -sarja

Kirjoitin Potterien uudelleenlukumaratonistani pitkän postauksen jo aiemmin täällä ;)

45. Kirjan nimessä on kieltosana

Amanda Lovelace: The Witch Doesn't Burn in This One

Tämä on toinen osa feministisessä runotrilogiassa, joka ammentaa länsimaisesta ihmesatukuvastosta. Kulutan sarjaa sekakäyttönä: ensimmäisen osan (Tässä prinsessa pelastaa itsensä) luin suomennoksena ja nyt toisen osan englanninkielisenä, tekijän itsensä tulkitsemana äänikirjana.

Parhaiten mieleeni jäi "you have to eat"-runo. Se koostuu tuosta yhdestä lainista, joka toistuu niin monta kertaa, että kuuntelin samaa viestiä ikuisuudelta tuntuneen ajan. Sanat syöpyivät mieleeni, mutta eivät toistaiseksi ole muuttaneet pahaa tapaani unohtaa syödä kunnolla. Sama pätee koko runokokoelmaan: ne on helppo sisäistää, mutta samastuminen ei puhuttele kaikkia lukijoita.


Entä sinä? Mitä luit, mitä jätit kesken? Mikä kirja polttelee näpeissä, minkä haluaisit jo lukea rannalla? Kommentoi alle!

Kevätfiiliksissä,
Neo