#Kirjastotarina

Ylen toimittaja Minna Joenniemen artikkeli kirjastosuhteesta saa hymyilemään. Kyllä, olen syyllinen myöhästyneisiin lainoihin. Kyllä, olen syyllinen nostalgiseen kirjastomuisteluun. Ja kyllä, tämä on minun kirjastotarinani täältä Tampereelta.

Kummallinen olento

Lähiökirjasto, jossa kasvoin, on kummallinen olento. Sen on suunnitellut eräs kuuluisa arkkitehtipariskunta. 2000-luvun alussa siellä saattoi pelata muumiaiheisia tietokonepelejä. Siellä on mielestäni kaupungin komein musiikkiosasto. Sitä hallitsee suihkulähde. Siellä eletään kymmenillä eri kielillä. Sen takapihalla on ihana auringonottopaikka ja salaiset portaat. Osaan vieläkin kertoa, missä Tiikeri Luukas sen hyllyissä sijaitsee ja osoittaa käsillä, kuinka paljon hyllytilaa Merja Jalon Nummelan ponitallit veivät.

Jos tunnistat itsesi, lähiökirjastoni työntekijä: kiitos tästä kaikesta. Tulen taas käymään!

Isona haluan ottaa lavan kuin Juhani

Kirjastorakennusten sisällä on lukemattomia ihmisiä, joiden kanssa haluaisin keskustella vaikka koko päivän. Heitä on niin asiakkaina kuin työntekijöissäkin.

Esimerkiksi Pääkirjasto Metson musiikkiosaston kirjastonhoitaja Juhani Koiviston vetämät muusikko- ja muut vierailijahaastattelut ovat olleet pettämättömiä timantteja. Jos päädyn tekemään puhetyötä, haluan esiintyä kuin hän, vaikka vieressä olisi ilmielävä Ismo Alanko. Yhtä lailla tahtoisin olla kuin hän, joka suvereenisti emännöi näennäisesti kaikkia Metson tapahtumia.

Kiitos kun annatte rockin ja punkin soida livenä keskellä kirjaston pääaulaa!

Vino pino lainoja on taideteko!

Kun Metso julkaisi vuonna 2017 kävijä- ja lainatilastoistaan visuaalista dataa, luulin ensin 13:sta lainan per henkilö merkitsevän 13 lainaa per joka kerta, kun yksi lainaaja käy kirjastossa. Minulle 13 teosta vuodessa on mahdoton ajatus!

Lainaennätykseni taitaa olla kerralla 96 teosta. Tästä määrästä noin 30 oli CD-levyjä, loput todennäköisesti kasa sekalaisia romaaneja, nuortenkirjallisuutta ja jokin mangasarja. Kuitti oli yli metrin pituinen suiro paperia, mutta jokainen kirjaus siinä oli minusta rakkaudenosoitus kirjastolaitokselle ja teokset tuottaneille taiteilijoille. Suuret lainamääräni eivät aiheuta huonoa omaatuntoa, kun tiedän, että kirjastoissamme on maailman hienoin järjestelmä, lainakorvaus.

En ymmärrä lainarajoituksia. Mikäli koskaan tuon kirjastoon lapsen, joka kinuaa vielä yhtä kirjaa lainaan, annan hänen ottaa niin monta kuin hän jaksaa kantaa. Ja varmuudeksi pakkaan mukaan yhden ylimääräisen kangaskassin.

Kirjasto ammattina

Mitä enemmän kirjastoihin tulee tekoälyä ja automaatisaatiota, sitä enemmän kirjastoammattilaisten työ muuttuu tulevaisuudessa yleisötyöksi. Informaatikoiden olisi nykyään hyvä osata myös sosiaalityön ja tapahtuman tuottamisen perusteet. Ammatissa on myös annos rippipappia. Luottamuksellisuus on pyhää.

Minna Joenniemi kiteyttää työn kirjastossa. Hullunkurista, ajattelen minä, joka pyrin kirjastonhoitajaksi: vaihtoehtoinen urapolkuni olisi johtanut teologian opintoihin. Tapahtumantuottamista haluaisin opiskella, jos minulla olisi siihen mahdollisuus yliopistolta valmistuttuani. Yhtä auliisti tosin haluaisin oppia käyttämään MARCia.

Ehkä minusta tulisi ihan hyvä kummallisen olennon hoitaja.

Tule sellaisena kuin (nyt) oot

Sarjakuvataidenäyttely.

NaNoWriMo-tapaaminen.

Treffit.

Markiisi de Saden Sodoman 120 päivän lainaaminen varmasti liian nuorena.

Äänestäminen vaaleissa.

Urantia-kirjan olemassaolon tiedostaminen.

Metallimuusikkoduon konsertti.

Mitä sinä olet tehnyt tai saanut kirjastossa? Mitä haluaisit tehdä?

- Neo