1. marraskuuta 2018

Halloweenlukuhaaste 2018

Kummituksia! Karmeita ihmisiä! Kolisevia kauhutaloja! Great Old Ones!

Yöpöydän kirjat -blogin järjestämän Halloweenlukuhaasteen säännöt olivat selvät: lue lokakuussa mitä tahansa kauheaa. Genrenä ei ollut pakko olla kauhu tai psykologinen trilleri, vaan myös dystopiat, dekkarit ja muut ei-niin-mukavien-aiheiden lajit sopivat mukaan. Omalle listalleni valikoituikin lasten tietokirjaklassikko, sarja novelleja, kaksi kotimaista nuorten fantasiakirjaa sekä sarjakuvaklassikoita. Osallistuin haasteeseen nyt ensimmäistä kertaa.

Noidan käsikirja

Olen liian vanha pelästymään leijuvaa veristä irtopäätä, mutta Noidan käsikirjan sivuilla oli siitä huolimatta rutkasti värisyttäviä kuvia ja kertomuksia. Esimerkiksi kuvaukset kannibalismista, erilaisista vampyyrilajeista ja hämäristä kummitustapauksista nostattivat ihokarvat juuri sopivasti pystyyn.

Kulttimaineinen kirja ei pettänyt, vaikka luin sen nyt ensimmäistä kertaa. Jos olisin lapsi, lienisin suhtautunut kirjaan kuten eräs tuttavani: miksi ne eivät kerro tarkkaan, miten muututaan ihmissudeksi!?


Jen Campbell - The Beginning of the World in the Middle of the Night

Tämä novellikokoelma on odottanut TBR-listallani noin vuoden päivät. Kun kirja sattui silmiin kirjastossa, oli se poimittava lukupinoon.

Campbellin novelleissa seikkailee rikkinäisiä ihmisiä ja otuksia, joista osa jää nimeämättä. Oven taakse ilmaantuu tuntematon kulkija ja rakkautta voi muokata sydäntä räätälöimällä. Saarella sijaitsevassa ruumisarkkuhotellissa toden, illuusion ja tuonpuoleisen raja häilyy juuri mukavasti.

Novellit ovat hyvää välipalalukemista ja melko helppolukuista englantia. Elliptisestä aukkoisuudestaan huolimatta tarinat on helppo sulattaa ja ilokseni osa jää hetkeksi kummittelemaan. Kokoelma on hyvä esimerkki uuskummasta kirjallisuudesta.


Elina Pitkäkangas - Kuura (Kuura 1)

Olen rakastunut.

Kirjoitin Goodread-arviossani ihastuksestani Kuuran maailmaan. On vaikea arvioida kirjaa puolueettomasti, kun tuntuu siltä, että maailmaan voisi itse loikata tuosta vaan. Turun lähistölle sijoitettu kuvitteellinen Kuurankeron pikkukaupunki teininotkuiluineen ja muurin taakse teljettyine ihmissusineen resonoi ja kutsuu minua. Ehkä olen vihdoin löytänyt jotakin, jolla paikkaan sitä aukkoa, minkä Stephenie Meyerin Houkutus-kirja (ei sarja!) minuun yläasteella puri.

Erityisesti minua ilahdutti romaanin moraalinen kyseenalaisuus. Ihmisen ja pedon raja on hykerryttävän hämärä, ja harvoin törmää yhtä vastenmielisen ihanaan henkilöhahmoon kuin päähenkilö Inka.

Kuuran jalanjäljissä hankin hyllyyni myös trilogian loput osat.


Magdalena Hai - Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat 1)

Kolmas sisar houkutteli minut pariinsa ihanalla folioidulla kannellaan, jonka on kuvittanut mangataiteilija Nina von Rüdiger. Manganlukijana oli myös pakko tarkistaa, kuinka pieleen mennyt markkinointilause "mangahenkinen seikkailu" todella on. Lajia tuntevana "mangahenkinen" on nimittäin melko nolo, tyhjä lupaus. Onko kyseessä shoujo-manga? Seinen? Onko tekstin seassa sarjakuvaa vai onko mangahenkisyys tarinamaailman tasolla? So many questions!

Romaanin päähenkilöpari Ciel ja Lune ovat enemmän tai vähemmän voimakkaita naishahmoja, joita eivät sido ihmisten maailman sovinnaisuudet. Villi fantasiamaailma luo puitteet kirjoittaa esiin vähemmistöjä: esimerkiksi ihonväriin ja seksuaaliseen suuntautumiseen otetaan kantaa tätä kautta. Vaikka Kolmannessa sisaressa olisi kaikki mahdollisuudet herkulliseen tyttörakkaustarinaan, pääromanssit ovat yllättävänkin heteronormatiivisia. Sen sijaan mystisen Kolmannen sisaren romanttiset kuviot ovat huomattavasti kiinnostavampia.

Vaikka romaani ei ole varsinaista kauhua, on se täynnä noituutta ja kummallisuuksia. Hengessään se lähestyy Hayao Miyazakin elokuvia; mahdollisia esikuvia tarinalle voisivat olla elokuvat Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä. Studio Ghibli -hengen rinnalla kulkevat esimerkiksi Sugar Sugar Runen ja Touhou-sarjan noitatyttöjen maagisuus.


W.I.T.C.H. Aikakirjat 1-4

W.I.T.C.H-tytöt ovat omia supersankareitani. Vahvat, itsepäiset ja ystävyyteen turvaavat noidat soisi julkaistavan uudelleenkin - he ovat mitä mainioin esikuva kasvaville lapsille sukupuoleen katsomatta. Seikkailut ovat näin vanhempana fantasianlukijanakin arvioiden laadukkaita: sarjakuvakerronnan tempo, mustuneen mielen juonittelut ja mahdolliset maailmat ovat viihdyttäviä ja kestävät tarkastelua niin nuortenkirjallisuutena kuin fantasiakirjallisuutenakin. 2010-luvun kontekstissa lukiessa sarjakuvissa oli myös viehättävää ekokriittistä sanomaa.


Kansikuvat: Goodreads


Kokonaisuutena haaste oli mainio ja sopi vapaamuotoisuudessaan keskelle kiireisintäkin yliopistoelämää. Osallistun ensi vuonnakin!

Halloween- ja pyhäinpäivätunnelmissa,
Neo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti